Transcript of Records

Jäi tuo kirjottelu väliin viimeisen puolentoista kuukauden aikana Sveitsissä. Joten ajattelin nyt kertoa lyhyen yhteenvedon siitä ajasta ja siitä mitä sieltä jäi käteen (tai paremminkin mieleen ja sydämeen).

Ajatus tähän lähti siitä, että eilen saatiin vihdoin tenttien tulokset. Ihan hyvin ne meni, vain kaksi hylättyä. Ja yhteensä kertyi 22 opintopistettä. Arvosanoilla ei sinänsä ole väliä, Suomessa hyväksiluetuista kursseista saan vain joko hyväksytyn tai hylätyn.

Sitten niihin viimeisiin hetkiin Sveitsissä.

Toukokuun loppu meni Turkissa Istanbulissa. Oli hieno reissu ja hauskaakin oli. Nähtiin nähtävyyksiä. Etsittiin saarelta rantaa ja lopulta löydettiin punaisella matolla varustettu laituri. Vesikin oli jäätävää, että ei uitu. Niin ja kebap on ihan erilaista Turkissa kuin Suomessa. Välillä meni hiukan hermo tinkaukseen, kun sai taistella siitä kuinka monta ranskalaista perunaa saan kebappini sisään (ja kun olisin vielä halunnut ne sen ulkopuolelle). Sen takia ei sitten tullut oikein shoppailtuakaan.

Kuvassa vasemmalta: Sari, Pingu, Regimantas, Antoine, Lucia, Marius

Kesäkuun alussa äiti ja iskä tuli vierailulle. Ajeltiin autolla ympäri Sveitsiä. Valitettavasti ei nähty kunnon vuoria kun oli niin pilvistä ja sateista koko ajan. Mutta muuten oli mukavaa ja maisemat upeita.
Tässä kuvassa äiti ja iskä Lauterbrunnenissa.

Kun äiti ja iskä lähti niin alkoi jalkapallon EM-kisat Sveitsissä ja Itävallassa. Niin ja tietty kokeisiin lukuviikko ja tentitkin siitä sitten. Aika kului kyllä ennemmin jalkapalloa kuin tenttikirjoja tuijottaessa. Käytiin katsomassa jalkapalloa usein yleisissä katsomoissa (public viewing), joihin ihmisiä kerääntyi seuraamaan pelejä isoilta screeneiltä. Käytiin Oltenissa, Aaraussa, Bernissä ja Zurichissä.Tässä tunnelmia Oltenin katselupaikalta: Emmi, Satu, Lucia, Wibke, Susan, Marta ja Sari. Kannatimme siis Espanjaa... (ja sehän veikin sitten koko kisat!)

Tämä on Bernistä, jonne kokoontui tuhansia hollantilaisia kannattamaan joukkuettaan. Mekin sitten ängettiin sinne tungokseen.

Viimeisellä viikolla käytiin vielä pienellä vaellusretkellä, kun olisi pitänyt lukea viimeiseen tenttiin (niin ja se tentti meni muuten läpi). Vaellettiin alpeilla katsomaan yhtä jäätikköä, aika magee oli, vai mitä?

Siinä jossain välissä oli parit viimeiset bileet, jotka meni aika lailla grillauksen merkeissä. Ja hauskaa oli! Ihan viimeiset pippalot oli heti viimeisen tentin jälkeen. Kaikki staffhousesta kokkasi jotain ja syötiin yhdessä katolla. Oli ihan mahtavaa! Oli hienoa saada kaikki koolle viimeistä kertaa.


Vierellä samat tytöt kuin ensimmäisissäkin studipartyissä: Marta ja Lucia.

Seuraavana aamuna Saara saapui vieroittamaan mua pois Sveitsistä ja tekemään kotiin lähtöä helpommaksi. Saaran migreenistä huolimatta käytiin vielä päiväretkellä Locarnossa, Sveitsin italian kielisellä alueella. Upeet maisemat sielläkin. Ja sitten vielä Zürichissä shoppailemassa vähän tuliaisia.Saaran kanssa Locarnossa.

Keskiviikkona 2.7. aamulla 10 aikaan sanoin hyvästit staffhouselle (suurin osa vaihtareista oli jo lähtenyt) ja lähdettiin Saaran kanssa Mariuksen ja Regin kyydillä kohti lentokenttää. Itkinkin vasta kun olin sanonut pojille heipat. Onneks Saara oli siellä halaamassa mua.

On ollut outoa olla Suomessa. Kaikki tuntuu jotenkin erilaiselta, mutta kuitenkin siltä, että mikään ei ole muuttunut. Vieläkin välillä rupee naurattamaan kun katselen miten suomalaiset käyttäytyy ja mistä puhuu. Mukavaa täälläkin on, älkää peljätkö. Ihanaa on ollut nähdä kaikki ystävät ja sukulaiset. Kummilapsetkin kasvaneet hurjasti!

Laitetaan nyt vielä loppuun se mitä Sveitsistä sain ja mitä jäi mieleen, eli loppusaldo, transcript of records...
Ystäviä, mahtavia kokemuksia, vuorimaisemat, hienoja hetkiä, reissuja... Niin tulihan sieltä ne 22 opintopistettäkin.

Siinä vielä Regi, Lu ja minä tuutoreiden järjestämässä barbequessa koululla.

Lisää kuvia voi katsoa Facebookista tai Picasasta: http://picasaweb.google.com/teija.makiranta

Ps. Tuli käytyä vielä Liettuassakin (ja vähän Latviassakin) heinäkuun lopussa. Oli mukavaa nähdä taas Gabriel (joka lensi Riikasta kotiin Ecuadoriin), Marius ja tietty Regi :) Mutta tää on sitten jo toinen tarina..

Malttaisko opiskella..

Perjantaina 9.5. oltiin tuutoritiimin järjestämällä ”reissulla” Rope Parkissa Bernissä. Vaijereiden varassa ja vaijereita pitkin kuljettiin puusta puuhun. Korkeimmillaan olin 19 metrin korkeudessa. Onneksi äiti ei ollut katselemassa. Muut kävivät jopa 23 metrin korkeudessa. Hiukan pelotti, mutta oli silti kivaa, varsinkin kun sai liukua vaijeria pitkin puusta toiseen. Ärsyttävämpää olikin sitten kun piti kävellä vaijeria tai puukalikoita pitkin. Kuvia mulla ei valitettavasti ole, en uskaltanut kantaa sitä sinne korkeuksiin. Täytyy katsoa jos joku muu olis nappassut musta kuvan. ”Apinoinnin” jälkeen lähdettiin ratikalla Bernin keskustaan syömään. Kun lähdettiin ravintolasta nähtiin katusoittajia aivan ravintolan edustalla. Kuulosti mahtavalta: pari rumpua ja säkkipilli. Lisäksi siinä oli yhden naisen ”tulishow”.

Lauantaina sitten olikin lepopäivä. Ohjelmassa oli vain grillausta katolla. Oli mukavaa kun oli paljon porukkaa katolla viettämässä aikaa.

Sunnuntaina lähdettiin aamulla 9 aikaan kohti Itä-Sveitsiä, mukana Marta, Lucia ja Regi. Ensimmäisenä oli vuorossa St. Gallen. Siellä ei ollut paljoa nähtävää: katedraali ja vanha kaupunki, niin kuin aina. Vierailtiin taide- ja luonnonhistoriamuseossa, siellä oli hauska valokuvanäyttely. Sitten mäkkärissä käynnin jälkeen lähdettiin kohti Liechtensteinia, tarkemmin ottaen mentiin pääkaupunkiin Vaduziin. Ei sielläkään kovin ihmeellistä ollut, kiivettiin yhdelle mäelle, jossa oli linna. Se linna oli kuitenkin yksityisaluetta, joten ei päästy sisälle. Syötiin jäätelöt ja seitsemän jälkeen suunnattiin takaisin Sveitsin puolelle. Yö oltiin Rueunissa. Se on pieni kylä Itä-Sveitsissä, keskellä Alppeja. Kun saavuttiin hostellille, kävi ilmi, että oltiin tultu väärälle talolle, hostelli on jaettu useampaan rakennukseen. Hostellin omistaja tuli sitten noutamaan meidät autolla rautatieasemalta. Käytiin vielä syömässä viereisessä pubissa ja sitten väsyneenä nukkumaan. En kuitenkaan nukkunut kovin hyvin, koska aivan hostellin vieressä oli kirkko, joka sveitsiläiseen tapaan soitti kelloja 15 minuutin välein. Ja viideltä aamulla oli oikein kunnon konsertti.

Maanantaina syötiin aamupala hostellilla ja oltiin lähdössä kohti upeaa järveä, kun hostellin omistaja sanoi, että hän on kahden saksalaisen naisen kanssa lähdössä myös, että päästään kyydillä. Ensin pysähdyttiin kuitenkin yhdellä padolla. Päästiin kävelemään siellä, missä normaalisti on vettä (se täyttyy kuulemma vasta kesällä). Sieltä lähdettiin sitten sinne järvelle. Ilma oli kuitenkin melko viileä, varsinkin kun aurinko pysytteli suurimman osan aikaa pilvien takana, että ei viitsitty mennä uimaan. Alkoi vähän sataakin ja kun oltiin saatu kamat kerättyä sade lakkasi. Lähdettiin ajelemaan kohti Sveitsin ”grand canyonia”. Siellä oli kyllä mahtavat näkymät! Päätettiin päivä jälleen jäätelöllä pienessä kylässä ja saatiin vielä kyyti Ilanzin rautatieasemalle. Mukavaa oli myös se että meidän ei loppujen lopuksi tarvinnut maksaa muusta kuin ruuasta. Yritettiin koko päivä maksaa meidän yöpaikasta mutta ”Jambo” (hostellin omistaja) vaihtoi aina puheen aihetta. Lopulta päivän päätteessä hän sanoi, että ei tarvitse maksaa. Saatiin sitten ilmainen yöpaikka, aamupala ja turistikierros!

Tässä ollaan padolla.

Tällä viikolla olikin taas muutama päivä koulua. Keskiviikkona piti olla esitelmäkin, harjoiteltiin paljon ja lopulta tunneilla ei ollut tarpeeksi aikaa, eikä sitten esitetty. Joudutaan ehkä esittään parin viikon päästä, sinä päivänä kun tullaan Istanbulista.

Torstaina lähdettiin käymään taas Bernissä, Erasmus-bileissä. Oli hauskaa, mutta piti lähteä aikaisin kotiin, kun viimeinen juna lähti keskiyöllä.

Eilen, perjantaina käytiin Genevessä Nadijan (Saksa/Venäjä), Claudian ja Lucian kanssa. Ihan kiva kaupunki. Ei mitään kovin erikoista, paitsi kaupungin maamerkki 130 metriä korkea suihkulähde Geneve-järvessä.

Nyt sitten pitäisikin alkaa opiskelu. Tentit lähestyy ja pitäisi kirjoitella pari paperiakin. Säät onneksi suosii nyt opiskelua, on pilvistä ja kohta varmaan sataa. Kahtena iltana on jo tullut vettä kuin saavista ja vähän ukkostanut.

Ainiin, oon ihan unohtanut kertoa, että meille tuli Staffhouseen uusia asukkaita, kolme intialaista poikaa, jotka tuli tänne työharjoitteluun. Nyt on meidänkin kerros täynnä, kun yksi niistä tuli tänne. Ja juuri tulleen tiedon mukaan tänä aamuna on saapunut 11 new yorkilaista Staffhouseen.

Ens perjantaina lähdetään sitten Istanbuliin!! Yhteensä 16 henkee lähdössä. Nyt en ole niin innoissani lähdössä, mutta ehkä sateen ja ”rankan” opiskelun jälkeen oon eri mieltä.

Ja kuvat on Picasassa:
http://picasaweb.google.com/teija.makiranta

Toukokuun ja kesän alku

Nyt onkin sitten kesä jo saapunut Sveitsiin. Eilen oltiin kaupungin ulko-uima-altaalla noin 4 tuntia: maattiin auringossa, uiskenneltiin, syötiin jätskiä...

Viime viikon lopulla oli vapaata koulusta, joten käytiin pienellä porukalla (Antoine, Regi, Claudia (Itävalta)) kaupungeissa ympäri Sveitsiä. Torstaina käytiin katsomassa Euroopan suurinta vesiputousta Rheinfallia ja sen viereisessä kaupungissa Schaffhausenissa. Vesiputous sijaitsee Pohjois-Sveitsissä, ihan Saksan rajalla. Perjantaina lähdettiin ranskankieliselle alueelle Lausanneen ja Montreuxiin (lue montröö). Siellä vietettiin mukava päivä/ilta Geneve-järven rannalla. Tuntui siltä kun olis ulkomaille mennyt (Italiaan tai muualle etelään), ihan erilainen fiilis kuin täällä Oltenissa. Sitten vielä lauantaina käytiin Regin kanssa Luzernissa, kun muut ei enää jaksanu lähteä reissuun. Luzern on aika lailla keskellä Sveitsiä, tosi mukava paikka.

Montreuxissa oli Freddy Mercurin patsas. Freddy asui ja kuoli siellä.

Tällä viikolla päivät on kulunut koulussa istuen ja illat Staffhousen katolla istuen. Maanantaina vähän grillattiin ja pelattiin Twisteriä katolla! (terkut Jonnalle, tiedän että oot kade tosta :))

Ens maanantai on taas vapaa (joku tuhkamaanantai tms.), joten sunnuntaina lähdetään aamulla tonne itäiseen Sveitsiin ja Liechtensteinissakin käydään. Maanantai-iltana tullaan takaisin.

Parin viikon päästä lähdetäänkin sitten Istanbuliin, Turkkiin. Ja kun tullaan takaisin niin on enää viikko koulua jäljellä (jos tenttiviikkoja ei lasketa) ja sitten äiti ja iskäkin tulee visiitille.

Nyt voisin mennä hetkeksi katolle lukemaan koulujuttuja ja sitten lähdetään "narupuistoon" (Rope Park). Siellä mennään vaijeria pitkin valjaissa puusta toiseen. Saa nähdä uskallanko mennä kovin korkealle. Onneksi on sentään ilmainen, tuutoritiimi kustantaa.

Lisäilen taas kuvia reissuista Picasaan. Linkki löytyy alemmasta tekstistä.

Zoo ja Zermatt

Sunnuntaina 20.4 käytiin Baselin eläintarhassa Sarin, Ashleyn ja Ashleyn saksalaisen kämppiksen Simonen kanssa. Näin paljon eläimiä, joita en aiemmin ole nähnyt: pingviinejä, kenguruja, kirahveja...

Sitten asiaan, eli: Zermatt!
Alkuun täytyy heti sanoa, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:
http://picasaweb.google.com/teija.makiranta

Tässä vähän esimakua.

Jos nyt kuitenkin vähän kerron matkasta. Mukana oli samat tyypit kuin Bernissäkin (Ashley, Mirjam, Marius ja Regimantas). Lähdettiin kohti Zermattia lauantaina klo 7.30. Junamatka sinne kesti noin 3 tuntia. Zermatt on suoraan etelään Oltenista.

Syy miksi Zermattiin lähdettiin, on kuuluisa ”Toblerone”-vuori, Matterhorn (4478). Matterhorn on ollut inspiraationa Toblerone-suklaan muodolle. Kävimme yhteensä kolmella näköalapaikalla. Matterhornin lisäksi nähtiin Mont Blanc ja Sveitsin korkein vuori Dufourspitze (4634m). Kleine Matterhorn nimisellä näköalapaikalla oli myös jään sisällä oleva ”Glacier palace”, eli jäätikköpalatsi. Siellä oli kaikenlaisia jäästä tehtyjä veistoksia.

Ensimmäisten kahden näköalapaikan jälkeen laskeuduttiin alas kylään lounaalle. Syötiin perinteistä sveitsiläistä ruokaa: kebabia! Syönnin ja pienen kävelyn jälkeen lähdettiin junalla vuoren rinnettä ylös viimeiselle näköalapaikalle. (Muille paikoille mentiin ”koppihisseillä” tms.)

Paluumatkalle lähdettiin klo 20.13. Myöhästyttiin seitsemän junasta ja odoteltiin tunti seuraavaa juna Zermattin ihanassa alppikylässä. Sen jälkeen piti vaihtaa junaa Visp nimisessä paikassa. Siellkäkin odotettiin junaa tunnin verran, joten päätettiin vähän katsella paikkoja (vaikka olikin jo pimeää). Pieni kylä sekin, mutta mukavan oloinen ja siellä oli muutama hieno rakennus (kansion viimeinen kuva on sieltä).

Zermattiin tahdon takaisin! Ehkä jopa laskettelemaan… Laskettelijoita siellä oli vielä aika paljon. Tai siellähän voi lasketella ympäri vuoden, kun se on jäätiköllä, joka ei ikinään sula. Sääkin siellä oli ihan loistava, aurinko paistoi koko päivän.

Eilen sitten varasin lentolipun takaisin koto-suomeen. Keskiviikkona 2.7. olen tulossa. Saara tulee hakemaan mut täältä pois ja suunnitelmissa on käydä ennen kotiin lähtöä Saaran kanssa Sveitsin italiankielisellä alueella.

Nyt sitten suunnitellaan, että mitä ensi viikonloppuna tehdään, kun on to-pe-la-su vapaana. Saattaa olla, että lähdetään autolla kohti Pariisia. Mutta katsotaan nyt. Jonnekin on tarkoitus joka tapauksessa mennä käymään, joko Sveitsin rajojen sisällä tai ulkona.

Tohon ylempänä olevaan osoitteeseen sitten jatkossa lisäilen kuvia. Löytyy sitten kaikki kuvat samasta paikasta ja saman osoitteen takaa. Laittakaahan osoite talteen!

Bernin kuvat

Täältäpä löytyy taasen kuvia:
http://www.facebook.com/album.php?aid=17983&l=f914a&id=680702490

Nyt tuntuu siltä että kevät on tullut. Oltiin tänään katolla ottamassa vähän aurinkoa Martan ja Alvaron kanssa(molemmat Espanjasta) . Tuuli oli vaan liian kova, niin tuli kylmä. Mutta kai se tästä lämpiää pikkuhiljaa, toivottavasti.

Torstaina olin mukana tuutortiimin järjestämällä retkellä vesipuisto/kylpylä Alpamaressa (Zurichin lähimaastossa. Oli ihan hauskaa. Siellä oli "liukumäkiä", muutama allas ja sauna! Sauna oli kyllä pieni pettymys, vaikka olikin oikein "suomalainen sauna", lämpöä oli yli 90, mutta ihan liian kuivaa. Ja sen lisäksi oli vielä "biosauna", jossa tuoksui mukavalle, ja "höyrysauna". Kokeilin kaikkia liukumäkiä, vaikka aluksi pelotti kamalasti. Parhaita oli sellaiset, joissa mentiin kaksin tai kolmistaan sellaisella tupla/tripla "uimarenkaalla", ei tarvinnut yksin kiljua. Väsytti kamalasti kun pääsi kotio joskus puoli 12 aikaan illalla.

Täällä kyllä väsyttää aina. Tulee valvottua pitkään, kun usein jäädään jutteleen porukalla tai kahden kesken keittiöön tai käytäville yömyöhään.

Eipä täällä taas ihmeempiä. Huomenna mennään ehkä Baseliin eläintarhaan (siellä on pingviinejä) tai sitten kävellään ristille, joka on yhdellä mäellä tossa vieressä.

Kevät

...ainakin melkein.
Tuli niin kovin keväinen olo kun olin äskön kävelyllä läheisellä kukkulalla. Samanlainen olo tuli viime viikon lauantaina Bernissä. Linnut lauloi, aurinko paistoi, joka puolella näkyi pariskuntia...


Lähdettiin tosiaan Ashleyn ja Mirjamin kanssa Sveitsin pääkaupunkiin Berniin viime lauantaina puolen päivän jälkeen. Ensimmäisenä suunnattiin tourist infoon, jossa törmättiin Mariukseen ja Regiin. Kun oltiin saatu kartta suunnattiin koko porukalla kiertelemään ja katselemaan kaupunkia. Lähinnä käveltiin vanhassa kaupungissa. Nähtiin myös Bernin kuuluisat karhut. Ne kyllä tiesi mistä narusta vetää, että saa ruokaa. Ensin ne koitti vaan istua suu auki paikoillaan ja jos mitään ei tapahtunut piti tehdä joku pieni temppu ja näyttää "suloiselta". Bernistäkin löytyi jälleen yksi kirkko, jonka torniin kiivetä. Portaat oli jälleen aika kamalat: kiviset kierreportaat, varsinkin alastulo pyörrytti. Siellä kirkossa törmättiin vielä yhteen tuttuun: Hong Kongilaiseen Hingiin (Hing tai Friedman..), joka asuu myös tässä meidän kerroksessa (niinkuin liettualaiset pojat ja Mirjamkin). Matkan päätöksenä katsottiin kun kuuluisa kello Zytglogge löi tasatunnit: kukko kiekui, karhut pyöri, kultainen mies löi kelloa...


Tiistaina käytiin logistiikan tunnilta vierailemassa läheisessä ydinvoimalassa. Oli kyllä ihan mielenkiintoista. Itse reaktoria ei päästy katsomaan, mutta käytiin siinä tuubissa (mitä Simpsoneissakin näkyy) ja se oli täynnä vesihöyryä! Melkein kun olis höyrysaunassa ollut. Hirveästi muuta en muista ja kaikki "opetusvideot" siellä oli saksaksi, joten ei paljon ollut niistä hyötyä.

Muuten tää viikko onkin ollut aika tylsä. Tylsyys alkoi oikeastaan viime sunnuntaina kun oli netti poikki koko staffhousesta koko päivän. Eikä sitten keksitty mitään fiksua tekemistä. Perjantaina mulla oli vapaapäivä (ja tästä eteenpäin joka pe on vapaa) ja silloin oli pakko päästä ulos täältä huoneesta. Lähdin sitten Baseliin "shoppailemaan". Olipahan jotain tekemistä.

Eilen oltiin porukalla (n. 35 henkee) keilaamassa. Vallattiin viisi rataa keilahallista. Oli ihan hauskaa, siellä oli discobowling, eli mitä Suomessa kutsutaan hohtokeilaukseksi.

Tällä viikolla on kyllä ollut kaikenlaista säätä. Tiistaina kun lähdettiin ydinvoimalaan Mariuksen auton mittari näytti -5 astetta. Loppu viikon satoi. Ja viikonloppu on ollut suht aurinkoista ja tänään muakavan lämmintäkin (10-15 astetta).

Alpit, vihdoin!

Sunnuntaina oltiin porukalla laskettelemassa Engelbergissä. Mukana oli yhdeksän henkeä: Ashley (USA), Regimantas (Liettua), Marius (Liettua), Lucia (Espanja), Kristian (Saksa/Kroatia), Antoine (Ranska), Sabrina (?), Schoaib (Saksa) ja minä. Jakauduttiin kolmeen autoon, olin Lucian kanssa Antoinen kyydissä. Ajomatka sinne Oltenista kesti vähän yli tunnin. Unet edellisenä yönä oli jäänyt kaikilla vähäisiksi, osittain kesäaikaan siirtymisen takia. Tarkoitus oli lähteä kohti Engelbergiä klo 7.30, matkaan päästiin vihdoin 7.45.

Puolet meistä kävi vuokraamassa välineet ja ostin siinä samalla hanskatkin (ei löytynyt sopivia lainahanskoja keneltäkään). Mäkeen päästiin varmaan 10 aikaan. Päätettiin Ashleyn kanssa lopulta hetken mielijohteesta laskea lumilaudalla ja yllytettiin Regimantaskin mukaan. Ollaan kaikki kolme aika lailla kokemattomia lumilautailussa. Ensimmäisen tunnin ajan muut opettivat meille perusteet, että päästiin vähän eteenpäin. Sen jälkeen jäätiin omilleen. Ensimmäisen mäen laskuun aikaa kului varmaan kaksi tuntia. Rinteen pituudesta ei ole tietoa.

Laskeminen sujui suht hyvin ja kaatuminen sujui hallitusti. Toisin kuin Ashleyllä, joka kaatui aina naamalleen. Ongelmia mulla tuotti vain kunnon puute. En muistanut, että laskeminen on niin rankkaa. Piti pysähtyä lepäämään kahden minuutin välein, että jaksoi jalat täristen seuraavat 10 metriä eteenpäin. Sen takia motivaatio laskemiseen hiukan laski.

Ensimmäisen laskun jälkeen lähdettiin Ashleyn ja Regin kanssa kohti huippua (Titlis 3238m). Matka sinne kestikin melko kauan, kun hissiä piti vaihtaa kahteen kertaan. Viimeinen väli mentiin oikein ”maailman ensimmäisellä pyörivällä koppihissillä”. Näkymät huipulta oli upeat! Ja tuuli oli kova, en ymmärrä miten kukaan uskaltaa lähteä sieltä laskemaan alas. Kun oltiin otettu tarpeeksi valokuvia, laskeuduttiin yksi väli alaspäin (hissillä) ja syötiin muiden kanssa lounasta.

Lounaan jälkeen laskeuduttiin Ashleyn ja Regin kanssa vielä alemmas ja yritettiin taas lumilautailla. Melko huonon tuloksin: kävelin lähes koko rinteen alas, kun polvet ja jalat muutenkaan ei enää kestänyt laskemista. Takaisin Olteniin lähdettiin oluen ja kokiksen jälkeen klo 18 aikaan.

Sää oli mitä mainioin: aurinko paistoi ja lämpötila oli varmaan 5 ja 15 asteen välillä. Onnistuin saamaan vähän rusketustakin naamaan. Eilen illalla tosin posket, nenä ja otsa oli vielä kirkkaan punaiset.

Hyvä juttu oli myös se, että ei tarvinnut käyttää ankkuri-, sompa- tai tuolihissiä kertaakaan. Aina mentiin sellaisilla erikokoisilla kopeilla ylöspäin, joihin pystyi vaan kävelemään sisään ja ulos.

Tänään onkin sitten ollut paikat kipeänä. Ei mustelmilla, mutta lihaksissa tuntuu, että on tehnyt jotain. Voisin silti lähteä uudestaan.. mutta ehkä suksilla.

Tässä osoite Engelbergin kuviin:

http://www.facebook.com/album.php?aid=16673&l=67ad9&id=680702490

Ja Italia-kuvat:

http://www.facebook.com/album.php?aid=16186&l=af657&id=680702490