Perillä

Täällä sitä sitten ollaan! Saavuin Olteniin eilen, torstaina. Vastassa oli sveitsiläinen tuutorini sekä kaksi suomalaista tyttöä, jotka saapuivat jo keskiviikkona. Lentokoneessa vieressäni istui suomalais-sveitsiläinen tyttö. Hän sitten sveitsiläisen isänsä kanssa auttoi minut oikeaan junaan Zürichissä. En tiedä kuinka olisin pärjännyt ilman heitä.

Olten näyttää mukavalta, tosin hirveästi en ole vielä ehtinyt katsella. Ihmetellyt vain ja yrittänyt totutella täällä oloon. Koko kaupunki näyttää "vanhalta kaupungilta", talot ovat hienoja. Englantia täällä ei kyllä puhuta, edes McDonaldsissa! Mutta ihan hyvin on silti sujunut, pankkitilin avauskin onnistui. Kaupat täällä on auki vain kuuteen illalla ja lauantaisin sulkevat vielä aikaisemmin, sunnuntait on suljettuna. Mitenkähän siihen tottuu.. Oli tossa vieressä huoltoasema, joka on pidempään auki.

Asuntola, jossa asun on sairaala-alueella. Tämä talo on tarkoitettu sairaalan henkilökunnalle, mutta täällä asuu paljon myös vaihto-oppilaita. Huoneeni on 13. kerroksessa, joten näkymät on ihan mukavat! Toisetkin suomalaiset, Satu ja Sari, ovat samassa kerroksessa. Tänään tehtiin ruokaa kin yhdessä. Muutenkin ollaan yhdessä käyty kaupassa jne. Muita vaihtareita täällä ei vielä hirveästi ole. Monet tulee ilmeisesti vasta maanantaina.

Eilen olin upea sää kun tulin, aurinko paistoi ja lämpöä oli yli 5 astetta. Tänään onkin ollut pilvistä ja ulkona tuuli kylmästi.

Loppuviikko on lomailua, mutta maanantaina on paluu arkeen: koulu alkaa. Pari päivää aikaa vielä ihmetellä kaupunkia.